Rehuja, kiitos.

Tammikuun teema on päätetty, se olkoon kasvissyönti.

Jos avaustekstissäni jaoin koko projektin asiat sellaisiin, joita tekee liian harvoin, sellaisiin, joita tekee ajattelematta ja sellaisiin, joilla pyrkii haastamaan itseään, lienee tämän kuukauden teeman pääkategoria lopulta varsin selkeästi viimeisenä mainittu. Lihansyönti on minulle ollut elämän kyseenalaistamattomia itsestäänselvyyksiä viime vuosiin asti ja siitä saatu nautinto lähentelee elämän parhaita.

Lähdettiinpä siis parantamaan elämänlaatua itsekidutuksen keinoin? Ei nyt ehkä ihan niinkään. Kunhan kyseenalaistetaan niitä itsestäänselvyyksiä. Liharuoka päivässä on ollut minulle normaali toimintamalli, mikä on johtanut siihen, että kasvisruokaosaaminen on olematonta. Tämä on sääli ihan senkin takia, että kasvisruoista löytyy paljon sellaisia aterioita, jotka lukeutuvat lempiruokiini. Enpähän vain osaa niitä tehdä, eikä insentiiviä oppimiselle ole ollut. Parsagratiiniiiiiiiiiiiii ja tomaattikeittoooooo ja loppuvokaalin pidennyksiiiiiiiii! Toinen vaihtoehto tämän teeman valinnalle on masokismi.

On erinomaisen epätodennäköistä, että tämä kokeilu johtaa ruokavaliossani minkäänlaatuisiin muutoksiin - pienen mahdollisuuden annan sen sijaan reseptirepertuaarin laajentumiselle. Tarkoitus ei ole tehdä minkäänlaista ideologista tai eettistä statementtia, pitää lihansyöjiä vastenmielisinä maailmanpilaajina, harjoittaa gastroelitismiä tai mitään muuta höpönlöpöä. Kunhan haastan itseni tekemään jotain, mitä en normaalisti tekisi. Ajattelemaan miksen tekisi tai miksi tekisin - käytännön kautta. Lisäksi yksi tämän blogin tavoitteista oli itsekurin ja tavoitteellisuuden parantaminen, ja siksi onkin hyvä aloittaa sellaisesta asiasta, joka sitä itsekuria tosiaan vaatii. Lihan syiden syvyyksiin sortuessaan voi ainakin nostaa liian kovan aloituskorkeuden mainioksi tekosyyksi.

Säännöt: ei lihalle ja kalalle, kyllä maitotuotteille ja kanan hedelmöittymättömille munasoluille. Öh, tarviiks jotain muita sääntöjä? Taidanpa joutua puhumaan asiasta vegetaristisiskoni kanssa. Epämiellyttävää.

Muutoin ihan miellyttävää. Siis ei "mutta mun serranot ja pekonit, noooooo" -tyyppistä paniikkia ainakaan. Palataan asiaan vieroitusoireiden alkaessa.