Blogin päivittäminen on tökkinyt viime aikoina hieman - syy tälle on lähinnä siinä, että koen "söinpähän tänään papuja" -tyyppiset tekstit aika turhina, ja säästänkin harvat sivuilleni eksyjät sellaiselta. Etenkin nyt, kun flunssan poisviemä ruokahalu on ollut sitä luokkaa, että eräskin päivä tällainen päivitys olisi koostunut sanoista "söin kaksi karjalanpiirakkaa".
Sen verran tässä on kuitenkin tapahtunut, että äitien tekemän ruoan ääreltä ollaan päädytty massatuotannon luokse. Yliopistolukukauden ja toisaalta kansanopistotöiden alkaminen on johtanut työpaikka-/kouluruokailuun, missä luonnollisesti kuljen via dolorosaa kohti kasvisten kiihottavaa makua. Ruoka on ollut kyllä poikkeuksetta hyvää, mutta jostain tiedostamattomasta mielensopukasta aivoihin hiipii toisinaan ajatus siitä, kuinka kaikki katsovat juuri minua tieni viedessä kasvisvaihtoehdon edustalle. Paranoia nousee esiin yllättävissä tilanteissa. Dramatisoidaan nyt edes vähän. Todellisuudessahan ennemmin ylenkatsottaisiin yliopiston kaltaisessa ympäristössä todennäköisemmin lihan- kuin kasvissyöjiä, mutta eihän siihen suvaitsevaisuuden ilmapiiriin tämänkaltaista skismaa saa viemälläkään, vaan kaikki mussuttavat ruokansa sulassa sovussa. Olisi hienoa, jos kasvissyöjät maalaisivat punaisella maalilla lihansyöjien reppuja, ja lihansyöjät pakkosyöttäisivät muikkuja ja possunpyllyä paikalleen sidotuille vihollisilleen. Mutta ei.
Rehellisesti sanoen, eivätpä nuo kasvislinjastotkaan kauheasti ole menoa hidastaneet. Soijaa on toki tullut pääruoan ominaisuudessa syötyä varmaan enemmän kuin entisessä elämässä yhteensä, mutta eipä se ole lainkaan negatiivinen asia, se. Mihinkään yliopistolla tai kansanopistossa syömääni ateriakokonaisuuteen en ole vielä kaivannut sitä lihaa täydentämään itseään - valmiilta ratkaisuilta niistä jokainen on onnistunut tuntumaan ilmankin eläinkunnan edustajia. Hyviä ovat olleet niin linssi-kasvispadat, kasviskiusaukset kuin soija-kasvisbolognesetkin.
Linjastojen ulkopuoliseen maailmaan - tässä tapauksessa tällä nyt tarkoitetaan asuntoni keittiötä - palatakseni, omassa ruoanlaitossaan on tarkkaavainen itsetutkistelija huomaavinaan siirtymisen tuoreempaan tuotteeseen. Liharuokaa kaltaiseni laiska ruoanlaittaja ei alusta asti valmista juuri koskaan, silloin kun ylipäätään jaksaa tahi ehtii kotona kunnon ruokaa alkaa laittaa, mutta kasvisten puolella kynnys siihen tuntuu marginaalisesti matalammalta. Tuoretta vihannesta, hedelmää ynnä muuta on tullut ostettua huomattavasti aiempaa enemmän, ja niistä on tehty tai on suunnitelmissa tehdä kaikennäköistä kivaa. Jos nyt alun kiellosta huolimatta palataan teemaan mitä söin tänään, päädytään tämän päivän osalta täytettyihin tomaatteihin. Siinä seisoo yksinkertaisempaakin yksinkertaisempi ruokalaji, jota ei vain ole jaksanut tehdä vaikka kuinka pitkään aikaan. Long may this continue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti