Kasvisruokakuukausi takana. Päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä se, ettei yksi kuukausi ole aika eikä mikään testata näin (lopulta) pientä asiaa. Eroja entiseen ei juuri huomaa. Okei, laitoin leivälle juustoa leikkeleen sijaan. Okei, menin yliopistolla eri linjastolle kuin ennen. Mitä muuta jäi käteen? En edelleenkään ehtinyt tahi todennäköisemmin jaksanut laittaa kämpillä ruokaa kovinkaan usein - toisaalta tarvekin oli vähäinen, kun on tottunut siihen, että päivässä on yksi lämmin ateria: jos se on yliopistolla, ei kotona tule laitettua. Jos aiemmin on ollut tapana syödä illalla pari leivänpalasta teen kanssa, ei sitä kauheasti tätä projektia varten tarvinnut muuttaa. Aiemmin mainitsin ostavani aiempaa tuoreempaa tavaraa, mutta enpä nyt lopulta menisi väittämään eron olevan erityisen huomattava.
Ne vähäiset ruoat, joita tuli laitettua - siis kunnolla, aivan alusta loppuun asti; laita-uuniin-ja-syö-15-minuutin-päästä -kategoriaa ei siis lasketa - olivat toisaalta varsin hyviä. Silloin kun ruokaa viitsi alkaa laittamaan, siihen tuli panostettua hieman normaalia enemmän. Ruoanlaitossa oli enemmän mielikuvitusta: liharuokien kanssa minulla on aika pitkälti jokunen vakiintunut perusjuttu, jotka toistavat itseään ja joita tulee laitettua usein, mutta nyt uskalsin tai oli pakko uskaltaa kokeilla uutta. Uusia makuyhdistelmiä siis, lähinnä: "mitähän tapahtuu, jos laitankin tätä tänne".
Kuukaudesta jäi suuhun siis kaikin puolin positiivinen maku, vaikka vatsa ei ehkä ihan täyteen tullutkaan. (Selvennökseksi: tämä on kielikuva - kasvisruoan täyttävyyttä en moiti.) Aiemminkaan en missään nimessä ollut vegetarisminvastaisessa kansanrintamassa mukana, mutta ehkä se lihan kuuluminen ruoan keskipisteeksi voisi tämän jälkeen olla lähtökohtaisena oletuksena hiukan aiempaa harvemmin silloin, kun ruokaa ryhdyn laittamaan. Tulevaisuutta ajatellen tulee laittaa korvan taakse hc-versionkin kokeilemisen (maitotuotteet ja munatkin pannaan) sekä joskus pidemmän kokeiluajanjakson.
Huomenissa tapahtuukin siis palaaminen normaalielämään - jos tapahtuu. Kauheaa lihanhimoa ei ole päällä (mikä on erinomainen asia, sillä muistammehan lihanhimon olevan yksi synnin kolmesta pääalueesta. (1. Joh. 2:16, vanha raamatunkäännös)), eikä tässä nyt ainakaan kelloa tuijotella odotellen lupaa tunkea sian siivu jos toinenkin suuvärkkiin. Kaapit on vielä täynnä kasviksia ja parsakukkakaaligratiinia ja vähän vaikka mitä. Eikä se linjaston valinta yliopistollakaan ehkä sitten ihan itsestäänselvyys enää tule olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti